Mistä taittovirheissä on kysymys?

Silmään tulevaa valoa taittavat sarveiskalvo ja linssi eli mykiö. Sarveiskalvo vastaa suurimmasta osasta silmän kokonaistaitteisuudesta. Valon oikea taittuminen verkkokalvolle on edellytyksenä terävälle näkökyvylle.

Likitaitteinen (myopia) silmä ei näe hyvin kauas. Etuosan (sarveiskalvo ja linssi) taittovoima on liian suuri suhteessa silmän pituuteen. Näin valo taittuu silmän sisällä väärään kohtaan verkkokalvon eteen. Miinus-linssillä saadaan kuva siirtymään terävänä verkkokalvolle.

Kaukotaitteinen (hyperopia) silmä ei näe hyvin lähelle. Silmän taittovoima on liian heikko suhteessa silmän pituuteen. Teoreettinen terävä piste syntyy verkkokalvon taakse. Plus-linssillä saadaan kuva taittumaan terävänä verkkokalvolle. Huomioi ero ikänäköön.

Hajataitteisuus (astigmatia) voi liittyä likitaitteisuuteen tai kaukotaitteisuuteen. Hajataitteisuudessa valo taittuu epäsymmetrisesti, jolloin verkkokalvolle ei muodostu terävää polttopistettä. Hajataitteisuus voidaan korjata sylinteri-linssillä.

Muut optiset vääristymät (higher order aberrations) huomataan käytännössä parhaiten hämärässä. Tällöin mustuaisen ollessa iso valo ei taitu sen reunaosissa samalla tavalla kuin keskiosassa. Tämän vuoksi näkö ei ole hämärässä niin hyvä kuin valoisissa olosuhteissa. Aaltorintamatekniikalla (wavefront) voidaan mitata sarveiskalvon taittovoiman lisäksi myös koko optisen järjestelmän taittovoima sekä siinä esiintyvät vääristymät.

Ikänäköinen (presbyopia) silmä ei pysty tarkentamaan katsettaan lähelle. Iän mukana silmän sisäisen linssin eli mykiön kyky mukautua heikkenee vähitellen. Ikänäköisyys alkaa useimmiten noin 40 ikävuoden paikkeilla. Tällöin tarvitaan apuna lukulaseja.

Nykyisellä leikkaustekniikalla ei voida korjata ikänäköä sellaisenaan. Yksilöllinen näön tavoite voidaan kuitenkin suunnitella siten, että silmät korjataan eritaitteisiksi, jolloin toinen silmä näkee lähelle ja toinen kauas (monovision).